olen parikymppinen tamperelainen koiraharrastaja, jonka elämää tähdittävät belgianpaimenkoirat Nuka & Norma. Blogiin kirjoittelen hyvin epäsäännöllisesti ( kunkin hetkisen treenimotivaation mukaan. ;D ), pääasiallisesti koirien treeni- ja kisakuulumisia sekä satunnaisesti muista arkipäivän kommelluksista. Tervetuloa tirkistelemään elämäämme!
tavoitteena tälle vuodelle on kasvaa yhteiskuntakelpoiseksi ja tottelevaiseksi koiraksi, ja harjoitella alkeita ja pohjia lajista kuin lajista... Ensisijaisesti yritetään saada neidistä pelittävä tokokoira. :)
Pikapäivityksenä sen seikkaperäisemmin perehtymättä. 8)
Treenien tasona on edelleen istumiset, maahanmenot ja luoksetulot, mitkä neiti on jo pitkään osannut ihan ongelmitta, niin piti taas hiukan soveltaa annettuja ohjeita. Viimeksi reenailtiin Nonnun kanssa liikkeestä maahanmenoja niin, että peruuttelin itse taaksepäin ja käskytin siitä koiraa maahan, voi vitsi se tipahtaa siihen nätisti ! Istumisten sijaan otettiin sivulletuloa, paikan koira hahmottaa jo melko hyvin, mutta vihjeenä pitää edelleen ainoastaan ihan pienenpientä käsiapua käskyn sijaan... pitäisi vissiin enemmän koittaa treenata. Askeleen mittaiset seuraamisetkin luonnaa jo nätisti, ja Norman perusasento pysyy hienosti ! Ohitusharjoitukset (tai sosiaalirinki mikä lie) otin kontaktikävelynä, mikä on ainut mihin en ole ihan tyytyväinen. Kontakti putoaa joka kerta, kun päästään noin metrin päähän ohitettavasta koirasta, paikka pysyy kyllä mutta katse putoaa. Tässä kohtia pysähdyin ja pyysin koiraa ottamaan kontaktin takaisin ennen kuin matka jatkui, ja vasta kriteerit täyttävästä ohituksesta palkka. Ohjaajan mukaan vaadin pieneltä lapsreppanalta ihan liikoja. :D Ja vielä ihan tarpeettomasti, ei niin saisi tehdä jossei meinaa kymmenkuisena kokeisiin... Heh. Eipä noissa sen kummempaa, enemmän pitäisi vain päästä tilanteisiin missä saisi treenata kontaktia kunnon häiriössä, kunnei se ihan vielä luonnaa...
Kotona Nonnu pieni tokokoira on treenaillut paikallamakuuta ruokakupilla, kun se vihdosta viimein tajusi, ettei kupille ole mitään asiaa jos maasta nousee luvatta, ei se ole sitä enää aikoihin yrittänytkään. Ajat olen pitänyt ihan muutamissa sekunneissa, ja lisännyt häiriötä teputtamalla koiran ympärillä ja vieressä. Huippu eläin. :)
Lisäksi Norman uusia lajivaltauksia on näyttelyt ja agility. Agitreenit aloitettiin toissapäivänä, viritin takapihalle kepit tarkoituksena opettaa pieni belgi pujottelemaan. Yhden harjoituksen jäljiltä homma on siinä mallissa, että koira tajuaa jopa sen ettei homman pointti ole a.) silmiin tollottaminen b.) istuminen c.) maahanmeno. :---) Hetki kun oltiin asiaa yhdessä puitu, niin koira lähti tarjoamaan kepin kiertoa ilman mitään vinkkejä ja sen suurempaa pohtimista. Ihan tarpeeksi lupaava alku !
Näyttelyt Nonnu korkkasi vappuna mätsäreissä, tuossa Hakametsän parkkiksella. Neiti oli varsin pätevä ja misseili punaisen narun, minkä jälkeen meidät käteltiin ulos kehästä. Tuomari painotti lähes pelkästään kehäkäytöstä, maltillista ja rauhallista käytöstä koiralta, ja kehää ympäri juostessa piti nimenomaan ravata jos haaveili sijoituksista. Lienee sanomattakin selvää, ettei se Norman keskittymiskyvyllä ollut ihan taattu juttu. :-D Ajoittain oli todella nättejä hetkiä, mutta ne olivat todella lyhyitä ja ohimeneviä. Hirveästi Norma sai kehuja tuomarilta, mutta nuoren iän ja levottoman käytöksen vuoksi jäätiin viidensiksi punaisten kehässä. Nonnun näyttelyura saakin sitten jatkoa erkkarissa 11.6., ja 22.5. olisi taas jäähällin parkkiksella mätsäri jos viitsitään lähteä harjoittelemaan lisää...
Ilmoitin Norman TAMSKin pentukurssille, ja tänään oli vihdosta viimein ekat treenit. Paikkana oli Teivon raviradan parkkipaikka, ja kaikista ihanista kevätpäivistä juuri tänään satoi vettä. :D Mutta itse harjoituksiin en voisi kyllä paljon enempää olla tyytyväinen, Norman käytös oli niin ♥ ! Tuo on kyllä niin hämmästyttävän nopsasti ja tehokkaasti oppinut kaikkia juttuja ettei tosikaan...
Reeneissä oli 6 muuta pentua häiriönä, ja ohimenevällä tiellä liikkui jonkin verran autoja, mutta muuten paikka oli aika rauhallinen. Olen niin jo odottanutkin että päästään oikein kunnolla harjoittelemaan muiden koirien ohittelua ja kontaktia kunnon häiriössä, jostain ihmeen syystä kun meidän kävelyretkillä ei juuri tule koiria vastaan. Hämmästyttävää sinänsä, kun liikutaan kuitenkin enemmän ja vähemmän keskellä Tamperetta... Odotetusti Normaa hieman kiinnosti toiset koirat, mutta kuitenkin ihan ok käskystä lopetti muiden kyttäilyn ja keskittyi pääosin kuitenkin pitämään kontaktia minuun. Onni on ahne koira ja herkulliset lihapullat. ;D Rokotuksia tarkistettaessa Norma yritti hyppiä ja poukkoilla kouluttaajaa vasten, eikä rauhoittunut mistään käskytyksestä. Ilme oli vaan että ''Etkö sä huomaa se puhuu MEILLE JIPII!!!''. Huohh... :D Kuulemma saadaan erikoisreeni luoksepäästävyydestä, Norman mielestä aloillaan oleminen ei ilmeisesti tule kuuloonkaan. :D Mutta ihan mukavaa vaihtelua tälläinen belgi, 4-kuisena Nukalla alkoi olla jo ihan muita ongelmia luoksepäästävyydessä...
Eka treeni oli Normalle suhteellisen helppo, kun se osasi jo valmiiksi kaikki harjoiteltavat jutut. Vaikka ihan vaan häiriön takia me koko kurssille osallistuttiin, mutta kuitenkin. Ekana harjoiteltiin katsekontaktia, mitä Norma nyt oli pitänyt reenin alusta asti ihan omatoimisestikin. :D Eli sujui hienosti. Yritettiin sitten siinä luppoajalla hieman vaikeampaa variaatiota, pienellä käsiavulla siirsin koiran sivulle ja palkkasin siellä istumiesta ja kontaktista. Nonnu ilmeisesti tykkää vähän oikoa, ja kontaktinpito on ilmeisesti helpompaa istumalla edessä pienen matkan päässä, mihin se yritti jatkuvasti siirtyä. Mutta harjoitusta tähän ! Kakkosjuttuna otettiin maahanmenoja, mikä myös Normalla pienen kaivelun jälkeen hallussa. Aluksi neiti yritti tohkeissaan tarjota istumisen kautta maahanmenoa, ja useamman kerran jouduin ottamaan koiran ylös ja pyytämään uudestaan ennen kuin homma pelasi. Tämän kanssa ollaan jo tahkottu ihan viikkotolkulla, eikä koira tahdo vieläkään tajuta... huoh. Sitten kun olin saanut koran palkattua pari kertaa oikeasta tyylistä, ei se enää tarjonnutkaan väärään, vaan pisti maate etupää edellä. Viimeisenä juttuna perus sosiaalirinki, pujoteltiin vuorotellen toistemme ohi. Tämäkin sujui ihan jees, Norma istui vieressä ja edessä hienosti kontaktissa, mutta kun pujotteleva koira oli ihan kohdalla putosi neidin kontakti ja yritettiin vaan päästä tekemään lähempää tuttavuutta. Aika laimeaa se yrittäminen onneksi oli, ja aina heti pujottelevan koiran mentyä ohi nosti koira kontaktinkin takaisin. Eli ei mitään huolestuttavaa tässä vaiheessa. :D Kun itse pujottelimme piirin läpi, teki koira ihan samaa: kontakti putoili aina kun metrin sisällä oli toinen pentu, mutta pienestä pyynnöstä palasi kyllä ohituksen jälkeen. Ei voinut kuin ylpeä olla, Norma käyttäytyi niin hienosti ! Mussukka. : )
Enemmänkin olisi vuodatettavaa, mm. noista viikonlopun epiksistä ja reeneistä, mutta joskus toiste. Nyt täytyy alkaa pakkailemaan tän viikonlopun reissua varten, lähdetään Joensuuhun mökkeilemaan ja agikisaamaan (ei jänskätä onneks !) huippuryhmällä ♥ !
Vihdosta viimein tästäkin aiheesta. :) Nukalla ja Patella oli parisen viikkoa sitten epävirallinen agilitystartti meidän Vammalan treenihallilla, testattiin miten on kohta vuoden treenit tuottaneet tulosta, ja miten olisi ensimmäisten yhteisten virallisten kisojen laita. Ja hyvältähän tuo näytti, muutamaa pikkujuttua lukuunottamatta. Ensimmäisellä mölliradalla ongelmana oli putket, ohjaaja oletti niiden vetävän paremmin ja ohjaus jäi ehkä aavistuksen kesken, mistä hylky ekalta putkelta, kun koira sujahti väärästä päästä sisään, ja kielto kahdelta jäljemmältä putkelta. Yleensä Nuka ampuu ihan hulluna putkiin pienenimmästäkin vinkistä, mutta jatkossa vain ohjattava selvemmin siitä huolimatta. Mölliradalla ihanneaika oli 60 sek, minkä Nuka alitti -26,50 sekunnilla. Kehotan muuten tarkistamaan kajareitten volyymit ennen videoiden katselua, Nukan ääni saattaa himppasen särkeä korvia. : D
Möllirata
Avoinmen rata oli yli puolenvälin asti nolla, kunnes taas putkimoka, hieman huolimaton ohjaus ja koira väärästä reiästä sisälle. Tiedetään missä kohtia ohjaaja skarppaa seuraavissa kisoissa. ;D Putken jälkeen kepeillä ohjausmoka, mistä kirjoittelinkin jo edellisessä postissa: Nuka olisi vaatinut haltuunoton ja edellelähettämisen pujottelemaan, eli pieni katkos yhteisymmärryksessä. Tätä on nyt sen verran puitu, ettei se ainakaan toistu enää. ;D Sen jälkeiset pujotteluongelmat oli koiralta joku aivopieru, meni kai belgin pieni pää ihan sekaisin tuosta pujottelun aloituksesta. Mutta jotakin mistä olla hyperylepeä: Kontaktimokia Nuka ei enää tee !
Avoin rata
Hypärillä koira kiehui itselleen ominaiseen tyyliin ihan liikaa, että minkään sorttinen keskittyminen olisi tullut kysymykseenkään. Tuloksena oli neljä rimaa maassa ja kielto kepeiltä, eli 25 vp. Ihanneaika oli 50 sekuntia, mikä alittui -20,71.
Hyppyrata
Sääli kun tuo hypärirata katkeaa kesken. :/
Mutta kaikesta huolimatta oltiin kuitenkin todella tyytyväisiä parin suoritukseen, nyt tehdään vähän täsmätreeniä ja lähdetään kisailemaan oikein virallisesti Joensuuhun pääsiäisenä ! Siitä tuleekin hauska reissu, vietetään koko pitkä viikonloppu mökillä ja kisoissa hyvällä porukalla. Norman molemmat sisaruksetkin ovat tulossa, ei ainakaan siis tylsää tule. ;D Seuraavaksi siirrynkin lenkittämään koiria, Norma on nykyään oikein mamman pieni ylpeys, neiti osaa niin hienosti jo kulkea hihnassa ja ohittaa ihmisiä jaja ♥
Toissaillalla olimme Vammalassa treenailemassa, pääasiassa Nuka otti Paten kanssa aglitya. 19.3. epiksissä (lisään videoita myöhemmin kotikoneelta !) ja sitä seuraavissa treeneissä vastaavalla radalla oli keppien aloitus hieman vinosta kulmasta, koira ryysäsi joka kerta toiseen väliin vaikka kuinka yritettiin säätää ohjausta. Eilen saatiin Päiviltä ja Annelta hyviä vinkkejä tuohon, ja koiran sijaan keskityttiin kouluttamaan Patea ohjaamaan paremmin. : D Ongelma oli niinkin hurja, kuin se ettei koira kestänyt ''kilpajuoksua'' kepeille, ja homma alkoi luistaa heti, kun koira otettiin haltuun vähintään metri ennen keppejä ja lähetettiin siitä sisään, sekä kiinnitettiin enemmän huomiota ohjaajan rintamasuuntaan. Nuka ei radalla niin kuuntele käskyjä ja lue käsiohjausta, vaan nimenomaan ohjaajan suuntaa. Muuten treeni olikin todella onnistunut, mitä hurjimmatkin keppikulmat toimivat todella nätisti heti kun saatiin koiran ja ohjaajan yhteistyö pelaamaan.
Tänään taas treeneihin, testaamaan miten uudet opit on muistissa. : ) Normallakin alkaa treenimalli alkaa olla aika hyvällä tolalla, meidän agilityryhmästä kun on tässä matkan varrella tippunut koiria pois, niin nyt olisi aikaa ottaa Nonnulle hieman pentuliitelyä. Saadaan vähän pohjia alkeiskurssia varten, sitten kun ikää on sen verran että on ajankohtaista sitä pohtia. Lisäksi sain Normalle paikan huhtikuussa alkavaan penturyhmään, päästään harjoittelemaan käyttäytymistä ja tokon alkeita. : )
Keskiviikkona olimme treenailemassa belgiporukalla, eli Kipin, Maisan ja Himmin kanssa Prisman parkkipaikalla. Tai tarkoitus olisi ollut ehtiä ihan treenatakin, ellei vartija olisi tullut puolessa välissä häätämään meitä muualle ! Olimme ihan tietoisesti valinneet parkkipaikan perimmäisen nurkan, jossa ei ollut kuin muutama henkilökunnan auto, missä olemme useasti ennenkin treenanneet. Tällä kertaa se ei kuitenkaan henkilökunnalle sopinut, huolimatta siitä että kyseinen henkilökunta pysyi visusti sisällä, ja ilmeisesti ikkunasta näki pihalla olevat koirat... Sopu sijaa antaa ja niin edespäin. Sääli, kun tähän aikaan vuodesta on treenipaikat vähän kiven alla, ja kaikkia etäisestikään kelvollisia kenttiä vahditaan haukkana, ettei niillä ainakaan koirien kanssa tehdä mitään...
Mutta ehdittiin me Nukan kanssa ruutu treenata, onneksi ihan loppuun asti. :) Olin juuri palkkaamassa koiraa kun häätö tuli. Ollaan otettu ruutua viemällä sinne pallo palkaksi koiran huomaamatta, yleensä neljän-viiden ruudun sarjassa niinkuin nytkin. Seurautin koiraa vastakkaiseen suuntaan kun Merja vei pallon ruutuun, seurauttamalla takaisin ja alkuvihjeiden jälkeen käskyllä ruutuun. Ensimmäinen ihan super, koira pinkoi lujaa pallolle. Seuraava otettiin ilman tyhjään ruutuun, taas seurautin Nukaa poispäin ruudusta, joten se ei tiennyt mistä pallo löytyisi. Taas yhtä komiasti ruutuun, ja tästä Merja vippasi pallon Nukalle ruutuun. Seuraavat kaksi otettiin erisuunnasta samaan ruutuun, ensimmäisellä löytyi hienosti, toisella pallo oli haudattu lumeen, joten en antanut pysäytyskäskyä kun oletin koiran löytävän perille. Läpihän se juoksi, kaverin ei vissiin oikein nenä pelaa. :) Viides taas valmispalkalle, jotta saatiin mukava fiilis koiralle loppuun. Saas nähdä miten tämä liike alkaa tästä kehittyä, kun välillä tuntuu että Nuka osaa jo ihan mukavasti (lukitsee ruudun heti alkuvihjeestä, lähtee juoksemaan kohti), ja välillä taas ihmettelee miten on mahdollista, ettei koiralla tästä treenimäärästä huolimatta ole mitään käryä (tuntuu etsivän vain palkkaa, pysähtelee matkalle tai jopa juoksee ruudusta monta metriä ohi). Huoh, kun näkis ton eläimen päähän...
Tunnari jäi ikävästi tekemättä, täytyy sitä nyt viikonlopun aikana ottaa. Nuka saakin sitä oikein tehokuurin, tilasin sille hervottoman pahvilaatikollisen tunnarikapuloita netistä. Hieman jännää tämäkin, viimeksi otettu sitä kapuloiden puutteesta johtuen kesällä, tarkemmin sanottuna kisoissa elokuussa. Silloin koira arpoi kyllä oikean tikun, mutta joku rutiini taitaa puuttua, kun neiti kävi paluumatkalla hyppäämässä usean metrin sivussa olleen hypyn... Urpo. :) Mutta siihen malliin treenataan, että tätä me ei nollata enää !
Norman kanssa ei sitten ehditty tehdä mitään fiksumpia, pikkukoira pääsi vain painimaan ja remuamaan Himmin kanssa. Hauskaa tuntui olevan. :) Pidettiin sitten omat treenit kotona, otettiin muutama luoksetulon loppuasento, ihan täysin käsiavuilla vielä. Tarkoitus olisi kohtapuoliin jättää vaan kylmästi kaikki avut pois, ja naksulla alkaa hakea oikeaa paikkaa. Samaten pieninkäsiavuin tehtiin mooonta sivulletuloa. Aina palkattuani edellisestä otin askeleen eteenpäin ja autoin koiraa siirtymään perässä, näin tehtynä Norma hahmottaa paikan jo suht hyvin, ja tässä riittää todella pienet avut. Hieman muistuttelin koiralle kontaktikävelyä, ja loppuun otettiin vielä maahanmenoja. Norma on jostain saanut päähänsä alkaa tehdä maahanmenoja istumisen kautta, mitä yritettiin hioa pois. Pyysin koiran maahan, ja jos se pyllähti ensin istumaan nostin sen kädellä mahan alta takaisin ylös ja pyysin uudelleen. Ihan 2-3 toiston jälkeen alkoi tarjota suoraan etupääedellä laskeutumista, jota sitten hetki vahvisteltiin. Viimeiset maahanmenot otettiin alkeispaikallamakuuna, kävelin muutaman askeleen päähän, välillä odotin ihan sekunnin, ja pikaisesti palkkaamaan koira. On se vaan hurjan pätevä koiran alku. :)
Nyt lähdetään Nukan kanssa lenkille, ja huomiselle on suunnitelmissa treenit Vammalassa, kasvattajan ja muiden Willow Creek koirien kanssa. Treenataan agihallilla, joten Nukalle on turha edes suunnitella muuta ohjelmaa kuin agiityä, se kuumuu pelkästä hallista jo niin paljon. Jos ehditään, niin otan seuraamisessa pienen muistuksen siitä, että kuunnellaan minua vaikka olisi mielentila mikä. Muihin liikkeisiin en viitsi kajota kun kaveri kiehuu. :) Normalle tiedossa pentuhömpöttelyä. ;D